Viime syksynä opettelin neulakinnastekniikkaa. Tarkoitus oli tehdä itselle kintaat, mutta niistä tulikin pienemmät kuin kuvittelin, joten siskontyttö sai ne käyttöönsä. Tämä on siis aivan ensimmäinen tällä tekniikalla toteutettu työni, joten jälki ei ole välttämättä kovin kaunista.

Tein kintaat 7 Veljeksestä kanavaneulalla. Oikea neulakinnasneula olisi varmasti parempi, mutta kyllä tekeminen tuollakin sujui. Jäljestä tuli aika tiukkaa ja kintaat ovatkin tiiviit ja aika paksut. Aloitin kintaiden kärjestä ja tein molempia yhtäaikaa, jotta lisäykset jne. tulisivat samoille kohdille

Aika hitaastihan tuo sujui, mutta tekniikka oli sen verran mielenkiintoinen, että aion kokeilla sitä uudelleenkin. Ohjeita löytyy suomeksi ja englanniksi. Myös täällä on paljon tietoa ja erilaisia ohjeita.

Minä olen hyvä ikuisuusprojekteissa. Siis siinä niiden (lähes) ikuisesti jatkamisessa. Yleensä käsityökorini on täynnä erilaisia aloitettuja juttuja, jotka valmistuvat ehkä sitten joskus. Mutta minusta se on mukavaa, vaihdella töitä sen mukaan, mikä tuntuu kivalta.

Esittelen nyt kaksi oikeaa ikuisuusprojektiani. Nämä ovat siis sellaisia, joissa taatusti kestää vielä kauan ja joita en yhteen putkeen jaksaisikaan tehdä. Mutta näillä ei olekaan mikään kiire.

Peitto isoäidinneliöistä

Tämä projekti on jatkunut jo pitkään. Teen yleensä muutaman neliön kerrallaan ja kun rivillinen on valmiina, ompelen ne yhteen ja kiinni peittoon. En halua säilyttää suurta kasaa irrallisia neliöitä, mieluummin kasaan peittoa sitä mukaa kun palasia valmistuu. Tästä voi ehkä päätellä, että peiton värien järjestyksen suhteen minulla ei ole suurta suunnitelmaa. Tästä työstä saakin tulla sekametelisoppaa.

Neliöt on virkattu 7 veljeksestä, joten peitosta tulee aika paksu. Kiinnitän ne  ihan vaan käsin ompelemalla yhteen. Yksi neliö on noin 12 cm leveä. Tällä hetkellä niitä on peitossa kiinni 36.

Ohje isoäidin neliöihin löytyy esimerkiksi täältä.

Matto purkinkansista

Tähän mattoon sain idean ystävältäni, joka oli tehnyt tällaisen itselleen. Minusta matto oli aivan ihana ja pitäähän sellainen sitten itsellekin saada.

Alussa oli kasa purkinkansia.

Päällisen kansiin virkkaan Novitan Kotiväki -langasta. Yllättävän hidasta puuhaa loppujen lopuksi.

Yhdistän kannet alareunasta ompelemalla.

Tälläkään ei ole mikään kiire, enkä edes tiedä, miten suureksi matto lopulta muodostuu. Tämänkin kokoan sitä mukaa, kun kannet valmistuvat.

Kovin pitkä aika on taas kulunut viime postauksesta. Kevät on ollut kiireinen ja kaikki "ylimääräinen" onkin jäänyt vähemmälle. Jotain on kuitenkin tullut tehtyä ja uusimpana tuttavuutena onkin helmityöt. Helmitöitä en ole aiemmin juurikaan tehnyt, mutta tänä keväänä seurattuani muiden näpertelyä jonkin aikaa, halusin itsekin kokeilla. Tässä tulos:

Punainen lisko on ihan ensimmäinen kokeiluni. Siihen on käytetty metallilankaa, kun taas vihreään liskoon käytin siimaa. Ohje liskoihin löytyy täältä.

Tunnistaako tuota koalaksi? =) Koala osoittautui kuvitelmaani hankalammaksi, varsinkin korvien teko oli aika mielenkiintoista. Osaltaan siihen ehkä vaikutti sekin, että tiimarin versio metallilangasta ei ollut paras vaihtoehto tähän työhön. Tämän jälkeen pitikin varta vasten lähteä käymään helmimeressä ostamassa sopivampaa lankaa ja tarttuihan mukaan kasa helmiäkin. Kun annoin pikkusormen.. Tekniikka on sama kuin liskoissa ja ohje koalaan löytyy täältä (vasemmassa laidassa olevasta valikosta Animaux -> Koala). Samoilta sivuilta löytyy paljon ohjeita muihinkin helmieläimiin ja vaikka sivut ovatkin ranskankieliset, ohjeet ovat selkeinä kuvina, joten kielitaito ei ole pakollista.

Helmilinnut päätyvät makuuhuoneen kattoon lentelemään. Sinitiaisen ohje on kirjasta Hurmaavat helmityöt (Karttunen Tiina, Santonen Riikka; WSOY 2004), jota ikävä kyllä en ole onnistunut löytämään itselleni mistään. Muut linnut on tehty samaa ohjetta muunnellen.